Arjen alku eli maanantai

Mites se maanantai onkin niin vaikea alku. Luulishan sitä viikonlopun jäljiltä olevan pirteä. Niinpä... luulis. Heh, taitaa olla vaan niin rennot fiilikset viikonloppuna, et sit ei yksinkertaisesti jaksa sitten aloittaa uutta työviikkoa. E-hei, ei sitä ryypätty ole... Tiesittekö, että miksi humalaiselle ei kannata tarjota kahvia?
No, mikään ei ole niin rasittavaa kuin pirteä humalainen.

Oma työpaikkani oli lehdessä. Häh? No-oh, vaihdan työpaikkaa ja uutta tietysti jo haetaan. Saapi nähdä löytyykö, toivottavasti. En mää halua korvaamaton olla. Tarvittaan näitä sähköalan ihmisiä kyllä. Mihis sähköasennukset perustuu? - No, oikeisiin johtopäätöksiin.

Tänään opettajaopinnoissa tuli tehtäväksi suunnitella opetustehtävä ja kuvata se joko dvd:lle tai videolle. Joo, kameran eteen vaan, saadaan kunnon tosi-tv. Kamera tosin puuttuu, kävisköhän valvontakameran kuva?

Ajatell, parin kuukauden päästä on joulu. No, joku jo ajattelee, että ei kannata joulusta vielä puhua. Mut meneä johonkin kauppaan, niin alkaa jo olla jouluisia tuotteita esillä. Tossa on kaupassa jo makeisrasioita. Hei joo, ostanpa jo makeisrasian jouluksi...

Ictus Spei. Munkkikuoro Orimattilasta. Kirjotanpa siis munkin elämästä. Laulu, joka vie taakse aikain keskiajalle. Oikeammin puhelaulua latinaksi. Kumma, että siinä on jokin mystiikka mikä vie mukaansa. Joskus tuntuu, että olis mukavampi laulaa jotain reipasta mieskuoroa, mutta kuitenkin se tunnelma, kun pukee kaavun päälle, laulu alkaa kuulua ja kirkon holvien kaiku vastaa... ei sitä hevillä voiteta.