Pimeää...
Syksy on pimeää aikaa, illalla tulee pimeä jo melkein kun tulee työstä ja aamullakin on pimeä kun töihin lähtee. Mutta mä olen oikeastaan aina pitänyt pimeästä, kesän valoisuus on joskus kuin tuskaa, kun ei saa nukuttua. Pimeys laittaa liikkeelle jokaisen tunneaistin näön lisäksi. Tuntuu kuin muut aistit virittäytyisivät täyteen toimintaan näön sijaan. Yöllä ajaminenkin on mielekkäämpää kuin päivällä.
Heh, syyskuussa kävimme Italiassa kummipojan hääjuhlissa. Lensimme Pariisin kautta Pisaa, jossa odotti vuokraamamme auto. Saapumisaika Pisaan oli klo 20 paikallista aikaa ja tiedossahan oli, että pimeys pian koittaa. Olimme saaneet sähköpostilla ajo-ohjeita, joihin tietysti luotimme.
Auto saatiin kello 21 aikaan ja lähdimme Pisasta ajamaan kohti kohdettamme. Ensimmäiset kymmenen kilometriä meni hyvin, kunnes ohjeessa pyydettiin poistumaan moottoritieltä. Siinä vaiheessa tuntui, että ohjeissa ei ole järjen häivää. No, Italissa tienviitat ei ole ihan Suomen tasoa. Yksi viitta on ennen risteystä ja saattoi olla, jos ajoi ohi risteyksen, niin takasin päin ajettaessa ei aina ollutkaan viittaa ollenkaan! No, vaimon kanssa vaihdettiin kuuluistat ärräpäät, kun seikkailtiin puolisen tuntia 2 km matkaa edestakaisin etsien viittaa. Mut ei löytynyt...
Meillä ei ollut parempaa karttaa mukana kuin tuo tuloste, mut onneksi olin etukäteen tutustunut netissä seutuun ja karttoihin. Viskasin kartat menemään ja lähdin ajamaan eteenpäin. Tulosteesta näkyi kyllä vaihtoehto tie ja sitä lähdimme etsimään. Muilla usko oli heikolla, mut lähdin vaan ajamaan eteenpäin. Siellä perillä oli jo porukka ja aloimme soittelemaan, että minkä maamerkkien mukaan (mitkä erottuisi pimestä) mennään. Saimme kuulla, että saamamme ajo-ohjeet olivat vääriä, eikä tietysti kummipoika voinut sitä meille ajoissa ilmoittaa.
Vaimo ehdotti, että kysyttäis poliisilta neuvoa. sanoin vaan, et emmehän edes tidä mikä on kohteemme osoite. Saimme puhelimesta neuvoja liikenneympyrästä, joka ei ihan ole ympyrä ja sit kylä Staffoli, sellainen nimikyltti pitäis löytää.
Mutta ihmeen kaupalla ajoimme oikeeseen suuntaan, löysimme Santa Cruse sull Arnon ja se Staffolin... kaksi tuntia pimeässä ilman kunnon karttaa. Sanon, aika saavutus. Pimeässä vielä...
" Mies istui baaritiskin äärellä oluella. Viehättävä nainen tuli viereen ja kysäisi:" Hei, komea mies, kelpaisiko seura?
Mies tokaisi: " Voi he....vtti, noita lehtimyyjiä on täälläkin!"
Heh, syyskuussa kävimme Italiassa kummipojan hääjuhlissa. Lensimme Pariisin kautta Pisaa, jossa odotti vuokraamamme auto. Saapumisaika Pisaan oli klo 20 paikallista aikaa ja tiedossahan oli, että pimeys pian koittaa. Olimme saaneet sähköpostilla ajo-ohjeita, joihin tietysti luotimme.
Auto saatiin kello 21 aikaan ja lähdimme Pisasta ajamaan kohti kohdettamme. Ensimmäiset kymmenen kilometriä meni hyvin, kunnes ohjeessa pyydettiin poistumaan moottoritieltä. Siinä vaiheessa tuntui, että ohjeissa ei ole järjen häivää. No, Italissa tienviitat ei ole ihan Suomen tasoa. Yksi viitta on ennen risteystä ja saattoi olla, jos ajoi ohi risteyksen, niin takasin päin ajettaessa ei aina ollutkaan viittaa ollenkaan! No, vaimon kanssa vaihdettiin kuuluistat ärräpäät, kun seikkailtiin puolisen tuntia 2 km matkaa edestakaisin etsien viittaa. Mut ei löytynyt...
Meillä ei ollut parempaa karttaa mukana kuin tuo tuloste, mut onneksi olin etukäteen tutustunut netissä seutuun ja karttoihin. Viskasin kartat menemään ja lähdin ajamaan eteenpäin. Tulosteesta näkyi kyllä vaihtoehto tie ja sitä lähdimme etsimään. Muilla usko oli heikolla, mut lähdin vaan ajamaan eteenpäin. Siellä perillä oli jo porukka ja aloimme soittelemaan, että minkä maamerkkien mukaan (mitkä erottuisi pimestä) mennään. Saimme kuulla, että saamamme ajo-ohjeet olivat vääriä, eikä tietysti kummipoika voinut sitä meille ajoissa ilmoittaa.
Vaimo ehdotti, että kysyttäis poliisilta neuvoa. sanoin vaan, et emmehän edes tidä mikä on kohteemme osoite. Saimme puhelimesta neuvoja liikenneympyrästä, joka ei ihan ole ympyrä ja sit kylä Staffoli, sellainen nimikyltti pitäis löytää.
Mutta ihmeen kaupalla ajoimme oikeeseen suuntaan, löysimme Santa Cruse sull Arnon ja se Staffolin... kaksi tuntia pimeässä ilman kunnon karttaa. Sanon, aika saavutus. Pimeässä vielä...
" Mies istui baaritiskin äärellä oluella. Viehättävä nainen tuli viereen ja kysäisi:" Hei, komea mies, kelpaisiko seura?
Mies tokaisi: " Voi he....vtti, noita lehtimyyjiä on täälläkin!"
Kommentit
Onneksi siellä autoissa on yleensä hyvät jarrut, vaikka valot näyttivätkin olevan varsin onnettomat näihin Suomen autoihin nähden. En tiedä, miksi. Vuokra-autokin vaihteli, mutta kaikissa sama juttu. Eivät olleet tehty pimeään ajoon.
Ja joissakin risteyksissä kylttejä kyllä riitti. Huh! Niitä oli niin paljon vierekkäin ja päällekkäin, ettei niitä tahtonut ehtiä edes lukemaan... =o)
Mutta olipahan jännää!