Saamattomuutta... vai kevät väsymystä

Voi, voi... jotenkin tuntee itsensä niin saamattomaksi. Tässä on ollut viime neljän viikon aikana ainakin viiden eri kurssin opiskelijat olleet opetuksessa ja aiheet vaihelleet tehoelektroniikan ja Stm väliltä, puhumattakaan näyttöjen arvioinnista. Tuntuu niin pää olevan aivan tyhjä, kun ei millään meinaa keksiä ideaa seuraaville tunneille. Helpotusta tuo viikonloppu ja ensi maanantain 12h työrupeamasta selvitessä, ensi viikko antaa vapaammat kädet tehdä suunnitelmia. Jatkoohan tuo vappu/helatorstai tota työviikkoa. Kevään sähköturvallisuustutkinto teettää töitä, mutta onneksi en ole enää tutkinnon johtaja, että olis tarvinnut järjestelyiden kanssa touhuta. Tosin noin 70 koetta odottaa korjaamista... :o

Kyllä se vaan pistää miettimään elämän arvoja kun huomaa, että lähipiirissä alkaa ihmiset sairastumaan. Tutuilla todettu syöpää ja leukemiaa, kuka ollut leikkauksessa sairaalassa ja kenen tutun tutun lähipiiristä on ollut osallisena bussiturmassa. Niin... "arpa kohtalon on yhä arvaamaton, kaikki huomenna voi olla toisin..."- tähän laulaisin. Ei kannata jäädä kuitenkaan murehtimaan, vaan aletaan nauttimaan kaikista päivistä ja kaikista hetkistä.

Saksan reissu meni puihin, ja onneksi oikeastaan menikin, sillä järjestelyt meidän kuorolla oli todella puutteelliset. Jäätiin ruikuttamaan ja odottelemaan olemattomia avustuksia kaupungilta. Nyt vasta alkamassa ollut rahan keruu on jo auttamatta myöhässä, ja keskittyminen olisi pitänyt olla jo 110% lauluun ja musiikkiin, eikä siihen, et hei- meiltä puuttuu vielä matkarahat. Mutta syksyllä tai ensi kesänä uudestaan.

O N N E K S O N P E R J A N T A I ! ! !