Lauantai-illan messu
No niin, tulihan lähdettyä sittenkin Pyhän Laurin kirkkoon, vaikka olisihan se lauantai mennyt muutenkin. Kirkkohan on tosi kaunis ja hyvin sympaattinen. Kirkko olisikin yksi suosikeistani, jos tulisi valita missä Ictus Spei esiintyisi.
Messu oli keskiaikainen messu latinan kielellä, jossa mukana gregoriaanista laulua. Pidin kyllä kuulemastani, vaikka liikaa tuijottelin ohjelmavihkon tekstejä. Olisi pitänyt päästää itsensä itri ja nauttia kuulemastaan.
Oikeastaan yksi syy selvisi, miksi en ole käynyt kuuntelemassa muita kuoroesityksiä. Miten pidän turpani kiinni, etten ala laulaa mukana :) Tässä messussa oli tuttuja lauluja ja hyvä,etten Ramuns virens kertosäkeessä hypännyt mukaan saatikka sekventissä. Olisko mennyt oikein - so what? - mutta fiilis vie mukanaan. No, nyt on ideoita ja ajatuksia viedä seuraaviin omiin harjoituksiin.
Paluumatka kotiin oli jonkinlainen nostalgiamatka. Aloitin sen ajamalla vanhaa Tuusulantietä kohti Hyrylää. Muistelin kuinka autokyydissä ajeltiin lapsena sitä tietä ja siinä yhdessä mutkassa tuli se NZU vastaan, josta irtosi rengas. Hyrylässä muistelin kaikkia kuoroaikoja, kun tuli siellä käytyä laulamassa. Järvenpäässä pysähdyin Liisan Grillille syömään. Tuntui kun elämä olisi jatkunut siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi (5 vuotta sitten?) Juteltiin niistä asioista mistä viimeksikin. Ja lopuksi Kellokosken ja Ohkolan kautta kotia kohti. Lapsuus ja nuoruus vilahti siinä ohi tuttujenpaikkojen vilistessä ohi.
Messu oli keskiaikainen messu latinan kielellä, jossa mukana gregoriaanista laulua. Pidin kyllä kuulemastani, vaikka liikaa tuijottelin ohjelmavihkon tekstejä. Olisi pitänyt päästää itsensä itri ja nauttia kuulemastaan.
Oikeastaan yksi syy selvisi, miksi en ole käynyt kuuntelemassa muita kuoroesityksiä. Miten pidän turpani kiinni, etten ala laulaa mukana :) Tässä messussa oli tuttuja lauluja ja hyvä,etten Ramuns virens kertosäkeessä hypännyt mukaan saatikka sekventissä. Olisko mennyt oikein - so what? - mutta fiilis vie mukanaan. No, nyt on ideoita ja ajatuksia viedä seuraaviin omiin harjoituksiin.
Paluumatka kotiin oli jonkinlainen nostalgiamatka. Aloitin sen ajamalla vanhaa Tuusulantietä kohti Hyrylää. Muistelin kuinka autokyydissä ajeltiin lapsena sitä tietä ja siinä yhdessä mutkassa tuli se NZU vastaan, josta irtosi rengas. Hyrylässä muistelin kaikkia kuoroaikoja, kun tuli siellä käytyä laulamassa. Järvenpäässä pysähdyin Liisan Grillille syömään. Tuntui kun elämä olisi jatkunut siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi (5 vuotta sitten?) Juteltiin niistä asioista mistä viimeksikin. Ja lopuksi Kellokosken ja Ohkolan kautta kotia kohti. Lapsuus ja nuoruus vilahti siinä ohi tuttujenpaikkojen vilistessä ohi.
Kommentit