Luomisen tuskaa - vai vedetäänkö hatusta ?

No niin, työblogissa pitäisi näistä asioista kirjoittaa, mutta tämä liittyykin enemmän päässä liikkuvien asoiden jäsentämiseen oppimistapahtumaksi. Kun ei homma luista, tehdään sitten jotain muuta.

Kumma kun tota selkeää säätä oon odottanut kuin kuuta nousevaan. Ollaan meinään suunnitetu mennä katsomaan tähtitaivasta, mutta eipä tuon pilviverhon takaa mitään näy. Niin on jumissa katselu.

Tekstin kirjoittaminen voi olla joskus tylsää ja kun ei keski mitään kirjoitettavaa, niin se joko tyssää siihen tai sitten tulee kirjoitettua jotain diipa-daapaa. Mä ajattelin tässä postailla tänne blogiin vitsejä, joita olen opiskelijoiden iloksi tai piinaksi tossa päivän aikana kertoillut. Jutut ovat lätöisin mieskuoroajalta, jolloin kahvitauolla istuttiin ja kertoiltiin vitsejä toisillemme. Sekös muita ihmetytti, kun ykköstenoreilla oli niin aina hauskaa. :D

Tossa aamusella junassa tän kerroinkin, eli eka vitsi: Luennoitsija kertoi seksin tuovan hyvä mielen ja jos sitä usein harrasti, näkyi se myös ihmisten kasvoilta. Luentotilaisuudessa luennoitsija kysyikin, kuinka moni harrastaa seksiä kerran tai useamman kerran viikossa ja yleisöstä nousikin muutamia käsiä. "Katsokaapa kuinka iloisiahe ovatkaan!" totesi luennoitsija. Sen jälkeen hän pyysi niitä nostamaan kätensä, jotka harrastavat seksiä harvemmin esim. kerran kuukaudessa. Muutaman käsi nousi, ja luennoitsija totesi, että hieman totisempia olivat nämä ihmiset. Lopuksi luennoitsija kysyi, oliko joukossa ketään, joka todella harvoin esim. kerran vuodessa harrastaisi seksiä. Etu rivistä nousi yksi miehen käsi. Käden nostaja hymyili reippaana ja luennoitsija oli hieman ihmeissään, kuinka iloinen mies olikaan, vaikka seksiä oli näinkin harvoin. Mies siihen tokaisi kuuluvasti: "Tännään oli se päevä!" :)