Krööh, krääh... köh-köh
No niin, jos tällä kurkulla olisi naisten päivä serenaadi laulaa, niin olisi se ollut aimoista kuultavaa. Hitto, kurkku karhee... Talven on paasattu influenssasta milloin on huipussaan sekä noroviruksesta. Perkele, mikään ei ole tullut, ainoo tälläinen kituminen taas tällä kertaa. Tulis sit kuin lumivyöry ja lähtis pois, mutta ei kituutetaan ja kituutetaan. Nytkin on ollut välin kuin olisi kuumetta ja sit taas helpottaa. Aamupäivällä imuroin ja pesin lattiat sekä pari koneellista pyykkiä. Yhtäkkiä oli sellainen olo, että joko nyt vois tulla, mutta hetken päästä ei. Mistä nää taudit on kotoisin? Ei likkakaan enää saa tuotua koulusta enkä mä saa tartunta omista opiskelijoista. Mitä tää on?
Joskus kai voi ennustaa mitä tapahtuu kohta. Kävelin aamusella taas junalle ja totesin itsekseni kirkkaan tähtitaivaan alla näkispä tähdenlennon. No, ei siinä tapahtunut mitään. Lumiaura on kasannut tien päähän ison lumikasan ja sen joudun aina ylittämään. Siinä saavuttaessa lakea, mieleen tuli ajatus, että mä kaadun tossa mäessä. Pääsin kasan päälle ja aloin lasketumaan muiden askel jälkiä seuraten, kun yhtäkkiä olin nurin ja liuuin alas mäkeä. Miksi se nyt tapahtui, kun ennen meni niin hyvin. Kävellessäni eteenpäin ajatuksiin tuli, että samassa junassa kulkeva juttukaveri ei tule tänään, kun muina päivinä hän tulee. Ja niin olikin, eipä näkynyt asemalla. Sinä päivänä hän meni myöhäisemmällä junalla. No, pääsin aseman läheisyyteen ja katselin kuinka kuu oli alhaalla ja näkyi sopivasti aseman yllä. Yritin työkännykän kameralla ottaa kuvia, mutta eipä ne onnistuneet. Siinä katsellessani ympärilleni, näinkin kauniin tähdenlennon ja tietysti ajattelin, että tapahtusipa tänään jotain mukavaa. Työkaveri tuli aamulla töihin ja sanoi olevansa poissa loppuviikon, kun hänen siskonsa oli yllättäen kuollut. Että se siitä mukavasta.
Kuoleman kohdatessa tulee aina mieleen, minkälainen laulu olisi kaunis hautajaisissa. Mieskuorossa poismenneille laulettiin Vaipuos vaivu. Itse olen hautajaisissa laulanut kukkien laskussa virrestä Käyn kohti sinua jonkin säkeistöistä. Ja olen ollut myös laulamassa pyynnöstä. Musiikki on yksi keino lohduttaa.
Joskus kai voi ennustaa mitä tapahtuu kohta. Kävelin aamusella taas junalle ja totesin itsekseni kirkkaan tähtitaivaan alla näkispä tähdenlennon. No, ei siinä tapahtunut mitään. Lumiaura on kasannut tien päähän ison lumikasan ja sen joudun aina ylittämään. Siinä saavuttaessa lakea, mieleen tuli ajatus, että mä kaadun tossa mäessä. Pääsin kasan päälle ja aloin lasketumaan muiden askel jälkiä seuraten, kun yhtäkkiä olin nurin ja liuuin alas mäkeä. Miksi se nyt tapahtui, kun ennen meni niin hyvin. Kävellessäni eteenpäin ajatuksiin tuli, että samassa junassa kulkeva juttukaveri ei tule tänään, kun muina päivinä hän tulee. Ja niin olikin, eipä näkynyt asemalla. Sinä päivänä hän meni myöhäisemmällä junalla. No, pääsin aseman läheisyyteen ja katselin kuinka kuu oli alhaalla ja näkyi sopivasti aseman yllä. Yritin työkännykän kameralla ottaa kuvia, mutta eipä ne onnistuneet. Siinä katsellessani ympärilleni, näinkin kauniin tähdenlennon ja tietysti ajattelin, että tapahtusipa tänään jotain mukavaa. Työkaveri tuli aamulla töihin ja sanoi olevansa poissa loppuviikon, kun hänen siskonsa oli yllättäen kuollut. Että se siitä mukavasta.
Kuoleman kohdatessa tulee aina mieleen, minkälainen laulu olisi kaunis hautajaisissa. Mieskuorossa poismenneille laulettiin Vaipuos vaivu. Itse olen hautajaisissa laulanut kukkien laskussa virrestä Käyn kohti sinua jonkin säkeistöistä. Ja olen ollut myös laulamassa pyynnöstä. Musiikki on yksi keino lohduttaa.
Kommentit