"Hanki elämä! - Eikö mulla ole?"
Tai ainakaan kirjoitettavaksi tänne blogiin. :-D
Joo, kesän jälkeen tänne en ole saanut mitään aikaseksi. On vaan niin tatsi päällä, ettei sitä tule kirjoiteltua mitään ylös. Kesä meni aikalailla kotinurkissa, kun ei oikein likviditeetti antanut juurikaan mahdollisuuksia. Perinteinen Tallinna by night ainakin käytiin. Mutta ei se kesää mielestäni tylsäksi tehnyt. Mukava vain olla. Tosin 26.7. oli varsin ohjelmoitu minuuttiaikatauluin. Ensin aamukuudelta kylämarkkinoiden valmisteluihin. Sitten kiireellä suihku, häävaatteet ja menoks kohti Mäntsälää klo 14 häihin. Siellä ehdittiin olla kirkkovihkimiset, kun piti ehtiä klo 16 Hollolaan Ictus Spein esiintymisen harjoituksiin. Plääh, pitikin kaikki olla juuri samana päivänä.
Loppuvuoteen mahtuukin surua ja toivoa. Surua vuodattaen saatoimme marraskuun viimeiselllä viikolla kuoroveljen Ictus Speistä viimeiselle matkalle. Ja kahden viikon päästä on velipuoleni hautajaiset Ruotsissa. Oli riipaisevaa kuulla veljeni lapsilta hänen olevan vakavasti sairas ja elinaikaa päivissä. Onneksi lapset saivat viettää isänsä kanssa viimeisiä hetkiä yhdessä. Itsekin olen iloinen siitä, että kävimme toissa kesänä tapaamassa häntä. Jäi kuitenkin kuva hänestä muistoksi.
Toivoa on, että pääsen johonkin joulukonserttiin. Joskus Nolliksellekin sanoin, että vähintään yhteen muuhun joulukonserttiin kuin omaan on päästä. Onko se sitten raskasta joulua vai mikä. :-D
Koneet hyrrää, pesee pyykkii ja pesee astioita ja imuroi. Mä tässä sunnuntain ratoksi soittelen spotifystä klassista ja siivoilen, kun muu väki on tekemässä lasitöitä. :-) Moikka!
Joo, kesän jälkeen tänne en ole saanut mitään aikaseksi. On vaan niin tatsi päällä, ettei sitä tule kirjoiteltua mitään ylös. Kesä meni aikalailla kotinurkissa, kun ei oikein likviditeetti antanut juurikaan mahdollisuuksia. Perinteinen Tallinna by night ainakin käytiin. Mutta ei se kesää mielestäni tylsäksi tehnyt. Mukava vain olla. Tosin 26.7. oli varsin ohjelmoitu minuuttiaikatauluin. Ensin aamukuudelta kylämarkkinoiden valmisteluihin. Sitten kiireellä suihku, häävaatteet ja menoks kohti Mäntsälää klo 14 häihin. Siellä ehdittiin olla kirkkovihkimiset, kun piti ehtiä klo 16 Hollolaan Ictus Spein esiintymisen harjoituksiin. Plääh, pitikin kaikki olla juuri samana päivänä.
Loppuvuoteen mahtuukin surua ja toivoa. Surua vuodattaen saatoimme marraskuun viimeiselllä viikolla kuoroveljen Ictus Speistä viimeiselle matkalle. Ja kahden viikon päästä on velipuoleni hautajaiset Ruotsissa. Oli riipaisevaa kuulla veljeni lapsilta hänen olevan vakavasti sairas ja elinaikaa päivissä. Onneksi lapset saivat viettää isänsä kanssa viimeisiä hetkiä yhdessä. Itsekin olen iloinen siitä, että kävimme toissa kesänä tapaamassa häntä. Jäi kuitenkin kuva hänestä muistoksi.
Toivoa on, että pääsen johonkin joulukonserttiin. Joskus Nolliksellekin sanoin, että vähintään yhteen muuhun joulukonserttiin kuin omaan on päästä. Onko se sitten raskasta joulua vai mikä. :-D
Koneet hyrrää, pesee pyykkii ja pesee astioita ja imuroi. Mä tässä sunnuntain ratoksi soittelen spotifystä klassista ja siivoilen, kun muu väki on tekemässä lasitöitä. :-) Moikka!
Kommentit